Verkkopolku

Kirkkohistoria, Opintoverkko - Uskonnon verkot



Etusivu

Kirkkohistoria aikakausittain

   

Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta

   

Rooman kirkosta Euroopan kirkoksi

   

Katolinen kirkko Euroopan valtiaana

   

Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku

      

Uskonpuhdistuksen ns hurmahenget

      

Trenton kirkolliskokous

      

Jesuiitat

      

Anglikaaninen kirkko

      

Sveitsin uskonpuhdistus: Zwingli

      

Sveitsin uskonpuhdistus: Calvin

      

Reformoidun kirkon leviäminen

   

Uskonsodista uudelle ajalle

   

Kristinusko nykyajalla

Kirkkohistoria teemoittain

Linkkejä kirkkohistoriaan

Tietoja sivustosta

Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku


Uskonpuhdistusten vuosisata 1500-luku

Keskiajan lopulla 1300-1400-luvuilla katolisen kirkon asema oli vahva ja näytti vakaalta, mutta pinnan alla kuohui. Kirkon sisällä uudistuksia olivat esittäneet englantilainen John Wycliff ja tsekkiläinen pappi ja yliopiston rehtori Jan Hus, mutta katolinen kirkko oli tukahduttanut heidän uudistusvaatimuksensa. Näiden esireformaattoreiden uudistusvaatimukset koskivat kirkon ylenpalttista rikastumista, kirkon maallistumista ja paavin asemaa.

Toisenlainen kritiikki katolista kirkkoa kohtaan tuli uusista aatevirtauksista. Humanismi korosti ihmisen omaa ajattelua ja viisautta, ja tähän sopivat huonosti katolisen kirkon ihmisille ylhäältä päin määräämät ohjeet ja käskyt.

Saksalaiseen Martti Luther (1483 - 1546) käynnisti Eurooppaa syvällisesti muuttaneen uudistusten ketjun. Luther itse oli munkki augustinolaisluostarissa. Hän etsi ahdistuneena vastauksia elämän ja uskon kysymyksiin. Luther havaitsi, ettei ihminen voi elää rikkomatta Jumalan tahtoa vastaan, vaan tarvitsee Jumalan armoa. Niinpä katolisen kirkon määräämät aneet ja hyvitystyöt synneistä olivat tarpeettomia. Lutherin perusajatus oli, että ihminen pelastuu ainoastaan Jumalan armon ansiosta. Tämä ajatus kirkastui Lutherin lukiessa Paavalin Roomalaiskirjettä.

Luther kirjoitti ajatuksensa kirkon uudistamiseksi 95 väitteeseen eli teesiin. Nämä ajatukset eivät saaneet kirkkoa uudistamaan oppiaan, vaan katolinen kirkko määräsi Lutherin lopulta kirkonkiroukseen. Lutherin ajatukset saivat kuitenkin paljon kannatusta, ja kirkko jakautui Saksassa Lutherin kannattajiin ja vastustajiin. 1500-luvun puolivälissä käytiin Saksassa lukuisia paikallisia sotia uskon vuoksi. Saksan pienet kuningaskunnat olivat katolisia tai luterilaisia. Lutherin ajatukset levisivät etenkin Pohjois-Saksaan, kun eteläinen Saksa pysyi katolisena.

Ulrich Zwingli saarnasi Sveitsissä hieman Lutherin jälkeen hyvin samansuuntaisia ajatuksia. Myös Sveitsi jakaantui uskonpuhdistuksen kannattajiin ja vastustajiin. Jean Calvin jatkoi Zwinglin työtä Sveitsissä ja osittain jyrkensi uskon tulkintakysymyksiä. Sveitsin uskonpuhdistuksesta syntynyttä kirkkoa kutsutaan reformoiduksi kirkoksi. Luterilaisesta kirkosta reformoitu kirkko eroaa ehtoollisopissa ja pelastuskäsityksessä. Ehtoollisen ajatellaan olevan vain muistoateria.  Ennaltamääräämisopin mukaan Jumala on määrännyt toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen jo ennen syntymää. Reformoitu kirkko on levinnyt Sveitsin lisäksi Alankomaihin ja Skotlantiin sekä myöhemmin Yhdysvaltoihin.

Myös Englannissa käynnistyi uskonpuhdistus 1500-luvulla. Kuningas Henrik VIII ei saanut paavilta lupaa avioeroon. Paavin vallasta suuttuneena kuningas perusti vuonna 1534 valtionkirkon, jossa kuningas on kirkon päämies. Englannissa syntynyttä kirkkoa kutsutaan anglikaaniseksi kirkoksi. Opiltaan ja kirkonmenoiltaan anglikaaninen kirkko on ottanut vaikutteita sekä luterilaisesta, katolisesta että reformoidusta kirkosta.

Katolisessa kirkossa käynnistyi 1500-luvun puolivälissä sisäinen uudistus, joka pyrki huomioimaan uskonpuhdistusliikkeiden osoittamia epäkohtia. Katolisen kirkon uudistusta, niin sanottua vastauskonpuhdistusta, valmisteltiin Trenton konsiilissa vuosina 1545 - 1563.  Entinen sotilas Ignatius Loyola oli kirkon uudistustyön johtajana. Hän oli perustanut jesuiittamunkkijärjestön. Jesuiitat lupautuivat kaikessa toimimaan paavin ja katolisen kirkon hyväksi.

Vaikka katolinen kirkko pyrki uusiutumaan, olivat kirkkokuntien väliset erot kasvaneet liian suuriksi. 1500-luvulla uudistusliikkeet pyrkivät uudistamaan katolista kirkkoa, mutta katolinen kirkko muuttui liian hitaasti. 1500-luku johti läntisen kirkon jakautumiseen moniin uskonsuuntiin.  

Palaute Opintoverkon sivuista harri.peltomaa@opinto.net


© Kirkkohistoria, 2002 - 2019.
Verkkopolku.net tai Opintoverkko eivät ole vastuussa näiden sivujen sisällöstä.
Verkkopolku.netin www-tuotanto Tuomo-Media, 2002.